Meissä on niin paljon metsää

KIRJAILIJA Eeva Kilpi sanoi joskus kauan sitten, että ”meissä on niin paljon metsää”.

Se lause tulee taas mieleen kun suomalaiset hakevat luonnosta ja metsistä voimia kevään koettelemukseen. Kaikki retkeilypolut, virkistysmetsät ja luontokohteet ovat olleet jopa ylikansoitettuja. Voi sanoa, että luontomatkailu on nyt trendi.

Me haemme vaistomaisesti ja vanhalta pohjalta yhteyttä luontoon, kun tulee joku pohdinnan paikka. Ja sehän meillä on nyt päällä.

”Synkkä metsä ja kirkas taivas ne tuntee mun huoliani…”

RUOVEDELLÄ on yli kolme tuhatta kesäasukasta, ja meitä kaikkia vetää puolellensa oman mökin lisäksi se ”Suomen kauneimman kirkonkylän” maine. Mielikuva Ruovedestä perustuu kauniiseen luontoon. Tottahan se onkin, mutta miten sinne luontoon pääsee?

Ruovesi on metsistä rikas, mutta retkeilyreittejä on aivan liian vähän. Ihan kuin metsässä samoilun hyvää tekevän vaikutukseen ei ihan uskottaisi. On toki Siikanevan reitti ja polut Helvetinkolulle sekä lyhyt reitti Ryövärinkuopan rotkossa. Sitä pientä polkua Laivarannasta Runebergin lähteelle ei voi oikein pitää varsinaisena luontopolkuna.

OLEN ollut Ruoveden kesäasukkaana kuusitoista vuotta ja kiertänyt kaikki kunnan ja lähikuntienkin retkeilyreitit moneen kertaan. Olen jopa etsinyt vanhoja reittejä muinaisista kartoista ja löytänytkin vaikka entiset pyöräpolut Ruokejärvelle. Ne olivat yhä olemassa, vaikka kasvoivat molemmin puolin puolukkaa ja reitin aloituspaikka oli haaste.

Nyt kun Haapasaaren aluetta kehitetään, tuntuu siltä kuin luontokohteet ja luontomatkailu kannattaisi ottaa ihan lähtökohdaksi. Pelkästään kunnan keskustan alueelle pitäisi saada merkitty reitti, joka  huomioisi harjun näkymät, rannat, ja vaikka Kalelan erämaa-ateljee on yhä kiinni, niin voisihan rakennusta katsoa ulkopuolelta vaikka vesitse. Laivareitin komeista kohteista tuskin olisi pulaa.

RUOVESI on laaja pitäjä ja jokainen kylä on omanlaisensa. Monessa kylässä on toivoakseni edes joku asukkaiden tuntema reitti, pieni pisto metsään, joku komea kalliorinne tai mukava poukama. Onhan niitä, muttei mitään opastusta. Kylät voisivat kilpailla siitä, mistä löytyisi paras retkipolku. Moni haluaisi käydä tutustumassa muiden kylien metsäreitteihin, löytää mukavia reittejä ja uusia uimapaikkoja.

Viime kesän kohokohtani oli Salussärkän pyöräilylenkille osunut Tuuhoskylän   kylätapahtuma. Leirikeskuksen luona pääsi uimaan, oli tarjolla kahvia ja pullaa ja sai ostettua vielä hyviä kotiin vietäväksikin.

Tuuhoskylästä löytyy myös kyläyhdistyksen raivaama  seitsemän kilometrin pituinen Hirvenpolku. Se näyttää mallia muillekin kylille: juuri tätä kaivataan.

EN OLE vielä tavannut yhtään lasta, joka ei tykkäisi metsäretkestä ja varsinkin eväiden syömisestä. Sellaiset kokemukset antavat lapsille parhaan perinnön: yhteyden metsien luonnolliseen viihtyisyyteen. Ja reitin sinne metsän turvaan.

Kirjoitus on julkaistu kolumnina Ruovesi-lehdessä 8.4.2020.

Jätä kommenttisi ja arviosi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*