Tee hyvää itsellesi

Ulkona tuulee kovaa, pakkasta on kahdeksan astetta, eikä Helsingissä ei ole vielä lunta. Vanhankaupungin lahden jo peittää jää, mutta harva siellä vielä uskaltaa kävellä. On tammikuun 17. päivä vuonna 2018. Lumen puute hermostuttaa, vaikka tällaisia teeskenteleviä talvia on ollut jo vuosia.

Ei, ei, en halua käyttää sitä sanaa, vaikka ajattelen sitä usein.

Olen vain hiljalleen muuttamassa elintapojani. Onko minulla oikeutta lentää, jos pääsen perille myös juna-laiva-juna -yhdistelmällä? Kuluttaa sen kummemmin ajattelematta? Riittääkö se, että pyöräilen kahdeksan kuukautta vuodesta, että käytän joukkoliikennettä, saako siitä yhtään armoa?

Haluaisin hiilijalanjäljen joka olisi sukkasiinin luokkaa.

Isot kysymykset ovat valtavan isoja. Siksi yritän tarkastella pieniä: esimerkiksi muovipusseja, muovia kaikissa muodoissaan: hammastahnoissa tai urheiluvaatteissa. Muovin lajittelemisen vaativuutta, mutta helpotun kun lähin lajittelupiste löytyy Kyläsaaresta.

Hauduttelen nykyisin juureksia savipadassa ja olen lähes kokonaan luopunut punaisesta lihasta. Ostan vain kestäviä, luonnonmateriaaleista tehtyjä vaatteita ja pidän ne todella loppuun.

Mutta riittääkö se?

Kello on yksitoista minuuttia yli kymmenen, kun huomaan harmaalla taivaalla muuttaman hajamielisen lumihiutaleen. Heti muistankin, että sukset pitäisi ostaa. Ne eivät ole turhaa kulutusta, koska ne tekevät hyvää. Jäällä on ihana hiihtää.

Päätäkin tehdä listan siitä, mikä tekee hyvää:

Kävely meren rannalla tai metsässä, koskaan ei palatessa kaduta, että lähti ja aina friskaa.

Tanssi-, jooga- tai kehonhuoltotunnit. Sama juttu, lähteminen vaativampaa kuin paluu.

Saunominen.

Ruuan laittaminen tai leipominen: tulee valmista ja tuoksuu hyvältä.

Yhdessä syöminen joko perheen tai ystävien kanssa.

Leikkiminen, lasten kanssa leikkiminen, siihen tilaan pääsy.

Loikoilu.

Ystävät, se, että voi jatkaa siitä mihin viimeksi jäätiin, vaikkei olisi tavattu pitkään aikaan.

Lukeminen, se kirjaan uppoamisen kokemus, tietty malttamattomuuden tunne, kun oikein odottaa, että pääsee jatkamaan. Parhaita ovat tietysti romaanit, joita ei malttaisi päästää käsistään.

Tuuli kiihtyy, lumihiutaleet ovat nyt isompia kuin hetki sitten, iltapäiväksi on luvattu kovaa lumimyräkkää. Ei se minuun pysty. Luen enemmän, lennän ajatuksen voimalla minne sattuu.

Kommentit

  1. hei heidi, olemme menossa samaan suuntaan

    Vastaa

Jätä kommenttisi ja arviosi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*