Onko Sandra #metoo-romaani?

Kun kirjoitin romaaniani Sandra, en tietenkään ajatellut naisten seksuaalista häirintää koskevaa kampanjaa. Sitä ei ollut. Sitä ei odotettu. Ja silti se oli. Se lepäsi hiljaisuuden tuhkapilvessä, samentamassa monen naisen mieltä.

Itse asia on ollut olemassa kai aina siellä, missä taloudellinen valta on merkinnyt myös seksuaalista valtaa. Ilmiöllä ei ole mitään tekemistä vain yhden ammattialan saati amerikkalaisen elokuvatuottajan  kanssa. Weinstein ei ole ensimmäinen eikä ainoa mies, joka on nauttinut röyhkeästi vallasta, jonka asema on hänelle suonut.

Mutta lumipallo lähti liikkeelle hänestä.

Sandra sijoittuu pääosin pieneen suomalaiseen kylään joskus viime vuosisadan alussa. Kirjoittaessani sen tulin kuvanneeksi ilmiötä, joka paisuu myös Suomessa. Kun ison talon isäntä rakentaa saunansa yhteyteen ikkunattoman huoneen, nimeää sen Lystiläksi, pakottaa sinne piikoja, harjoittelijoita ja muita talon aputyttöjä, niin kyse on täsmälleen samasta kuviosta kuin mahtituottajan tapauksessa. Kuvio oli sama: jollet lähde Lystikään, saat lähteä. Kyse oli väkivallasta ja toimeentulolla kiristämisestä.

Jostain kertoo se, että jo 1 244 elokuva- ja televisoalalla työskentelevää naista, on allekirjoittaneet vetoomuksen seksuaalisen häirinnän lopettamisesksi. Rikotaan hiljaisuus!

Toivonpa todella, että sama kampanja leviää myös muihin ammattiryhmiin. Muistan lukeneeni Suomen Kuvalehdestä muutama vuosi  sitten  poliisin- ja armeijan piirissä esille tulleista häirintatapauksista. Entä liike- ja pankkimaailma? Teollisuus? Vartiointiliikkeet? Ratsastus? Ravintola-ala? Koulut? Yliopistot? Sairaalat? Entä koko mediarypäs?

En millään usko, että seksuaalinen häirintä kohdistuu vain muutamaan taidealaan. Se on ilmiö, jolla on syvät rakenteelliset juuret. Ainakin Sandran syvät.

Jätä kommenttisi ja arviosi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*